Väliaika, kahvia ja pullaa

Tyhjät kädet keksivät tuhmuuksia, vai miten se nyt meni? Joka tapauksessa, seuraavaa isompaa projektia ennen (eli lankoja odotellessa) piti väsätä jotain pientä. Tässä tapauksessa se pieni oli rottapipo.

Tein samalla kuviolla ystävälleni sukat joululahjaksi, ja jo niitä aloitellessa mielessä pyöri ajatus piposta. Joku saattaa tunnistaa kuvan Terry Pratchetin tuotannosta, ja itse kyseisen kirjailijan arvostavana lukijana ilahduin kovasti löytäessäni Ravelrystä tälle kaavion. Loisteliaan hauskat kirjat sekä rotat, mikäs sen parempaa.

Pipolle on myös oikeasti tarvetta, koska kuten arvata saattaa, itselleni en semmoista ole saanut neulottua, vaikka muille onkin mennyt ties kuinka ja monta viime kuukausien aikana.

Lankaa oli varastossa ennestään, joten ei kun vähän mittailemaan, laskemaan, ja sitten puikot käsiin ja menoksi.

Speksit:

Malli: Steph Conley: Death of Rats - Discworld
Puikot: 4mm
Lanka: Sublime Extra Fine Merino Wool DK, Jet Black #13 50g, Red Currant #17 25g

Pipo päässä pakkasella...

Lanka on nimensä mukaisesti aivan mielettömän jumalaisen ihanaa, yksi ehdottomista lemppareista. Tällä kertaa sain langat kuljetettua ilman turhia kiristelyjä, ja pipo istuu oikein mukavasti, ja on lämmin.

Mitähän sitten? Värit toisin päin ja lapaset samaa sarjaa?

Harjoitus tekee...

...hermoille hyvää. Rakas ystäväni ilmaisi, että olisi käyttöä pikku pussukalle, johon mahtuisivat passi, avaimet sekä puhelin, ja niinpä mietin tovin ja menin sitten penkomaan kankaita.

Hetken mittailtuani ja piirreltyäni siirryin leikkelemään vanhoja farkkujani. Koska tarkoituksena olisi tulevaisuudessa opetella aplikointia, päätin ottaa tämän harjoitustyöksi, ja leikkelin kivan sydämen kallokankaasta.

Kuten arvata saattaa, niin eihän se taas ihan putkeen mennyt. Voidaanko leikkiä, että noiden reunojen kuuluukin olla tuommoiset, juuhan?

Onpas kivan aaltoileva toi reuna...

Noh, koska pussukka joka tapauksessa päätyy kassin pohjalle, niin ei kai sen ihan priimaa tarvitse olla, eihän?

Ystäväni tosin sai uhkavaatimuksen käyttää pussukkaa, vaikka kuinka ruma tulisi, jos semmoisen kerran väsään.

Ensimmäiseksi räpellykseksi tätä lajia ikinä tuo kaiketi olisi ihan onnistunut, mutta paljon sietänee vielä harjoitella kumminkin, arvaan ma. Jos pussukan uusi omistaja edes tykkää, niin olen tyytyväinen.

Valmis! 

Oi ompelukone, sua kuinka vihaankaan...

...ja myös rakastan, silloin kun yhteistyömme sujuu. Rästihommien tekeminen on aina vähän kyseenalaista, kun takana on työputki ja aikainen herätys. No, valmista pitää joskus tulla, joten kaivelin joululomaa viettäneen Singerini pöydälle.

Ensin piti tietenkin kartoittaa, mitä kaikkea pitikään tehdä. Kankaita siis kasaan.

Kangaskaaos

Tehtyäni listan totesin, että tilauksessa on nyt yksi jättiriippu, kaksi noppaa sekä viisi tyynyä. Lisäksi halusin itselleni tyynyn ja lainamammalle läksiäislahjaksi ikioman riipun, joten valkkasin soveliaat kankaat ja nappasin viivaimen toiseen ja liidun toiseen käteen.

Oliko nää nyt ne Tiinan haluamat värit?

Kankaiden leikkaaminen ei ole mun lempipuuhaa, ja kankaasta riippuen se on suorastaan vittumaista hommaa. Onneksi investoin kunnollisiin kangassaksiin, joten nyt ei mene hermo ihan niin helposti, kun fleece on varsin haastava leikattava tavallisilla saksilla, ja sitä kuitenkin käytän todella paljon.

Kankaat leikattuna

Boksityynyihin käyttämäni loimusametti on niitä kankaita, joiden kanssa pinna kiristyy myös hyvin nopsaan. Tällä kertaa - liekö osansa kokemuksen opetuksilla - sen kanssa ei onneksi tuhraantunut tolkuttomia aikoja, ja pääsin aloittamaan ompeluhommat.

Ensin noppien kimppuun. Ystäväni tilasi kaksi noppaa, mitat n. 30 senttiä kanttiinsa. Toinen musta-valkoista ruutua, toinen palloilla. Aloitin ompelun ripustuslenkeistä. Tähän asti kaikki hyvin. Sitten päätin ommella lenkit valmiiksi kattopalaan odottamaan, ettei tarvitse säätää niin paljon katon kiinnitysvaiheessa.

Voi karvaiset kassit ja sheivaamattomat säkit. Ilmeisesti, vaikka kuinka monta kertaa olenkin noita lenkkejä ommellut, en sittenkään muista, miten päin ne taas tulikaan. Fleecen purkaminen, ah, ihanaa. 

Lopulta nopat valmistuivat, ja loppu menikin melkoisen paljon helpommin, koska perusriippumattoja nyt on sen verran jo ommeltuna, senkus antaa palaa vaan. Tyynyt tein viimeisinä, koska ne piti täyttää ja edelleen, se loimusametti ei ole helpoin matsku ommellakaan, mutta valmista tuli kumminkin.

Tyynykasa

Noppaset

Kalloja tavisriipuissa, sinistä löhölompsassa

Lainamamman oma riippu

Nyt kun vielä saan venyteltyä jumittavan niskani, niin voinkin siirtyä valmistautumaan viikonlopun näyttelyreissuun.

Herkkää ja kevyttä - Wisp

Sukat valmistuivat ja niistä tulikin varsin kivat, joten nyt on koivet raidoitettu, kas näin:

Koska tyhjin käsin ei voi olla, kaivelin varastosta jo tovin odottaneen vvyhdin BC Garnin Mohair Fioria, sekä vitosen bambut. Lanka on ihastuttavaa sammalenvihreää, ei varsinaisesti ehkä just mun omin väri, mutta kassellaan. Pelastin vyyhdin ystävän muuton alta, ja se on huudellut lankakorista tasaisin väliajoin. Yksi vyyhdillinen riittää sopivasti huiviin, jonka kaivelin Ravelrystä ja jossa on mun mielestä kivasti ekstraa, vaikka itse pitsikuvio yksinkertainen onkin.

Pehmeää untuvaa

Itse ohje onkin sitten Wisp, joka tosiaan löytyi Ravelrystä ja ainakin näin alkuun vaikuttaa passelilta telkkarineuleelta. Napitkin tuohon taitaa olla valmiina, ellen nyt sitten innostu ostostelemaan lisää nappeja.

NP - Nyt Puikoilla

Pitkään keskeneräisinä odottaneet raitasukat ovat vihdoinkin lähes valmiit, ja niinpä saanen ne jopa tänä talvena käyttöön. Kumma juttu, kuinka joulu sotkee omien neuleiden valmistumisaikataulun, nämäkin ovat olleet tekeillä jo varmaan syyskuusta...

Raitaa, raitaa..

Halusin itselleni polvipituiset raitasukat, ja niinpä valkkasin jo aikamoiseksi suosikkilangaksi muodostuneen King Cole Merino Blend Dk:n, väreissä Petrol 926, Fuchsia 787 sekä Silver 36. Lanka on konepesun kestävää, ihanan pehmoista ja olen siitä sukkien lisäksi väsännyt paljon muutakin viime syksyn aikana. Raidat tuotti Random Stripe Generator, johon syötetään haluttujen raitojen leveys, värit ja tarvittava määrä raitoja. Mikäli ensimmäinen tarjottu vaihtoehto ei miellytä, nappulaa painamalla saa uuden version arvioitavaksi. 

Koska joulu oli ja meni, voin vaihteeksi keskittyä neulomaan itselleni, sekä aloittelemaan helppoja ompeluprojekteja. Puikkopussukka ainakin tulisi tarpeeseen, jotta ympäriinsä seilaavat bambupuikkoni pysyisivät edes jonkinlaisessa järjestyksessä, eivätkä eksyisi ihan niin usein talttahampaiden nakerrettaviksi. Jonkinlainen penaali-tyyppinen ratkaisu voisi olla sukkapuikoille varsin näppärä, mukaan kun saisi myös muuta tarpeellista, kuten sakset ja neulan. Täytyypä suunnitella.

Kankaita, kankaita!

Postin täti soitteli ovikelloa ja niinpä pääsin availemaan paketteja. Olin tilannut paria eri väristä fleeceä sekä muutamaa kuviollista puuvillakangasta, joista olisi tarkoitus surautella riippuja rotille. Tosin nuo puuvillaiset kankaat olivat sen verran kivoja, että saattaisin jopa niistä tehdä itsellekin jotain, mikäli vain taito ja kärsivällisyys myöten antavat.

Postikuski on muutenkin saanut olla ahkerana, sain lähetyksen matonkuteita, joista olen nyt testimielessä neulonut mattoja rotille. Näistä tulee myöhemmin juttua enemmän, kunhan testiraatini on omansa saanut tutkittua ja arvioitua. Ainakin värit olivat sitä, mitä pitääkin, ja trikookude ihanan pehmeää. Veikkaan, että ainakin omat jyrsimeni tulevat arvostamaan tekelettäni.

Ennestään olisi parikin kangasta odottamassa mittailua ja leikkelyä, sekä muutama tilattu tuote tekemistä vailla. Kroonisen neulojan krooninen vaiva on kipeytyvät kädet, joten lienee syytä aloittaa uusi vuosi liikunnallisemmin kuin edellinen päättyi, ettei tarvitse himmailla puikkojen kanssa.

Tässä uusimmat ostokset:

Ihana, ihana kirsikankukkainen puuvillakangas.

Retroilua

Kirsikoita kelta-oranssilla taustalla, aika soma tämäkin.

Fleecet, valkoista, punaista sekä oranssia. 

Ainakin tuo retrokangas ja kirsikankukat voisivat muuntautua muuksikin kuin rottain unipaikoiksi, mutta kassellaan - mä en todellakaan ole mikään ompelija, enkä aina jaksa olla niin viimeisen päälle tarkkakaan, mikä ei ehkä ole se paras ominaisuus vaatteita ommellessa. :D

Kunhan valmista tulee, niin postailen tänne kuvia, sillä nyt on kerrankin oikeasti varaa valita ja yhdistellä.