sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Rotta laukkuun - pt. 1

Suuruudenhulluus on iloinen asia, eikö? Tekemällä oppii, joohan?

Projekti "Ellulle rottalaukku" muhi allekirjoittaneen pääkopassa aikansa, kunnes värit, malli ja muut vastaavat muotoutuivat ja niinpä tilasin kankaita, nappeja ja muita tarpeellisia juttuja. Ideana oli ommella suht järkevän kokoinen olkalaukku - pitkä hihna on erittäin näppärä mm. rottanäyttelyissä, kun tarvitsee molemmat kädet vapaiksi. Vaikka pienet ja sievät käsilaukut ihania ovatkin, ne eivät ole käytännöllisiä, ja niinpä vähän aikaa mittailtuani ja mietittyäni päädyin siihen, että öbaut A4-kokoinen väsky olisi hyvän kokoinen.

Kankaiksi mustaa puuvillaista canvasia sekä skottiruutuja pinkkinä, puuvillaa sekin.


Rottakuva netistä, printteri töihin ja sen jälkeen saksimista.



Ja piirtelyä kankaaseen, ja taas saksille töitä.


Vaikein osuus tässä on varmasti aplikointi, mutta hankittuani paremmat tarvikkeet sekä luettuani vinkkejä uskoisin selviytyväni tästä haasteesta.

Jatkoa seurannee...

Kissa sanoo MUU!

Tietty sanoo, koska se nukkuukin lehmäntyynyllä.



Työkaveri tilasi kissoilleen tyynyn, joten pääsin vähän ilahduttamaan muidenkin lemmikkejä vaihteeksi. :) Aadi ja Pippuri ovat kuulemma tykästyneet kovin tyynyynsä.

Wisp revisited


Valmishan se. Tai ainakin kastelua ja pingotusta, sekä nappeja, vaille valmis. Mutta, tuohon lankaan haluaisi upota. Jopa tuommoisena epämääräisenä myttynä se näyttää ihan kivalta, oikeastaan.

Wisp puikoilla

Ja sitten speksejä:

Malli: Cheryl Niamat, Wisp
Puikot: 5mm
Lanka: Mohair Fiori, 100g
Muut: Nappeja 5 tai 10, kevyitä

Jos jatkossa ilmaantuu enemmänkin pörröneuleisiin viittaavia posteja, se on osittain tämän ohjeen ja varsinkin langan syytä. Ohje on helppo, tekeytyy siinä sivussa, eikä vaadi kuin laskutaitoa, jotta tarvittava määrä rivejä tulee kasaan. Sopii aivan loisteliaasti aloittelevalle pitsineulojalle, koska valmista syntyy vauhdilla eikä minkään taulukon tuijottamista vaadita. Itse sain neulottua seitsemän rotanpoikasen mellastaessa neuleen sisässä sekä puikoissa, langoissa ja korvissani roikkuessa, joten suosittelen ehdottomasti, jos tähän asti on arkaillut pitsineuleiden kanssa.

Valmiina Wisp onkin sitten kaunis:

Kukkaiset napit (näiden löytäminen sitten tosiaan kesti...)


Napeiksi valitsin helmiäistä, kuten alkuperäisessä ohjeessakin, ja myös tuomaan vastapainoa maanläheiselle vihreälle. Tosin alkuperäiset napit eivät neuleeseen päätyneet, ja niinpä lopulta valmistuminen venyikin hyyyyvin pitkälle.