Hetken mittailtuani ja piirreltyäni siirryin leikkelemään vanhoja farkkujani. Koska tarkoituksena olisi tulevaisuudessa opetella aplikointia, päätin ottaa tämän harjoitustyöksi, ja leikkelin kivan sydämen kallokankaasta.
Kuten arvata saattaa, niin eihän se taas ihan putkeen mennyt. Voidaanko leikkiä, että noiden reunojen kuuluukin olla tuommoiset, juuhan?
 |
| Onpas kivan aaltoileva toi reuna... |
Noh, koska pussukka joka tapauksessa päätyy kassin pohjalle, niin ei kai sen ihan priimaa tarvitse olla, eihän?
Ystäväni tosin sai uhkavaatimuksen käyttää pussukkaa, vaikka kuinka ruma tulisi, jos semmoisen kerran väsään.
Ensimmäiseksi räpellykseksi tätä lajia ikinä tuo kaiketi olisi ihan onnistunut, mutta paljon sietänee vielä harjoitella kumminkin, arvaan ma. Jos pussukan uusi omistaja edes tykkää, niin olen tyytyväinen.
 |
| Valmis! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti