Oi ompelukone, sua kuinka vihaankaan...

...ja myös rakastan, silloin kun yhteistyömme sujuu. Rästihommien tekeminen on aina vähän kyseenalaista, kun takana on työputki ja aikainen herätys. No, valmista pitää joskus tulla, joten kaivelin joululomaa viettäneen Singerini pöydälle.

Ensin piti tietenkin kartoittaa, mitä kaikkea pitikään tehdä. Kankaita siis kasaan.

Kangaskaaos

Tehtyäni listan totesin, että tilauksessa on nyt yksi jättiriippu, kaksi noppaa sekä viisi tyynyä. Lisäksi halusin itselleni tyynyn ja lainamammalle läksiäislahjaksi ikioman riipun, joten valkkasin soveliaat kankaat ja nappasin viivaimen toiseen ja liidun toiseen käteen.

Oliko nää nyt ne Tiinan haluamat värit?

Kankaiden leikkaaminen ei ole mun lempipuuhaa, ja kankaasta riippuen se on suorastaan vittumaista hommaa. Onneksi investoin kunnollisiin kangassaksiin, joten nyt ei mene hermo ihan niin helposti, kun fleece on varsin haastava leikattava tavallisilla saksilla, ja sitä kuitenkin käytän todella paljon.

Kankaat leikattuna

Boksityynyihin käyttämäni loimusametti on niitä kankaita, joiden kanssa pinna kiristyy myös hyvin nopsaan. Tällä kertaa - liekö osansa kokemuksen opetuksilla - sen kanssa ei onneksi tuhraantunut tolkuttomia aikoja, ja pääsin aloittamaan ompeluhommat.

Ensin noppien kimppuun. Ystäväni tilasi kaksi noppaa, mitat n. 30 senttiä kanttiinsa. Toinen musta-valkoista ruutua, toinen palloilla. Aloitin ompelun ripustuslenkeistä. Tähän asti kaikki hyvin. Sitten päätin ommella lenkit valmiiksi kattopalaan odottamaan, ettei tarvitse säätää niin paljon katon kiinnitysvaiheessa.

Voi karvaiset kassit ja sheivaamattomat säkit. Ilmeisesti, vaikka kuinka monta kertaa olenkin noita lenkkejä ommellut, en sittenkään muista, miten päin ne taas tulikaan. Fleecen purkaminen, ah, ihanaa. 

Lopulta nopat valmistuivat, ja loppu menikin melkoisen paljon helpommin, koska perusriippumattoja nyt on sen verran jo ommeltuna, senkus antaa palaa vaan. Tyynyt tein viimeisinä, koska ne piti täyttää ja edelleen, se loimusametti ei ole helpoin matsku ommellakaan, mutta valmista tuli kumminkin.

Tyynykasa

Noppaset

Kalloja tavisriipuissa, sinistä löhölompsassa

Lainamamman oma riippu

Nyt kun vielä saan venyteltyä jumittavan niskani, niin voinkin siirtyä valmistautumaan viikonlopun näyttelyreissuun.